Motivaation lähteellä

Kuinka helppoa ja vaivatonta onkaan mättää kaikkea hyvää nassuun, mutta niistä syntyneistä kiloista eroon pääseminen onkin sitten työn ja tuskan takana. Kun järki sanoo toista ja mieliteot toista. Kun pääsisin tasapainoon itseni ja painoni kanssa.

Mietin syitä, mitkä saavat minut jaksamaan tätä urakkaa. Sillä urakkahan tämä on, turha sitä kaunistella. Minua motivoivat seuraavat ajatusleikit:

1. Oma terveys. Vaikka se ei aina ensimmäisenä mieleen tulekaan laihdutusta suunnitellessa, niin tosiasiahan on, että ei tälläinen ylipaino ole hyvästä. Suvussa on verenpainetautia ja diabetesta. Jos voi itse jotenkin vaikuttaa siihen sairastuuko vai ei, niin eikö jokainen valitse mieluummin terveen elämän? Itselläni on verenpaine hieman koholla. En syö lääkkeitä, mutta olisipa hyvä jos verenpainekin saataisiin laihduttamisella parempiin lukemiin.

2. Oma turhamainen itseni. Useinhan laihdutus lähtee ulkoisista syistä. Enpä ole yhtään muita kummempi siinä. Tykkäänhän itsekin mieluummin katsella terveitä ja hyvännäköisiä ihmisiä, kuin lihavia. Näin se vain on! Haluan ostaa kaupasta vaatteita etsimättä sitä viimeistä kokolappua XL, pukeutua nätisti ja näyttää kauniilta. Nojoo, olenhan mä nytkin ihan ok ja nätti kasvoiltani yms. mutta tää juttu lähteekin ehkä enemmän pään sisältä. Kun tunnen itseni tynnyriksi, niin myös näytän entistä enemmän siltä. En osaa kantaa kilojani arvokkaasti ja miksi pitäisikään, kun nää ei vaan kuulu mulle!

3. Ympäröivä maailma. Paino eristää mut hyvin tehokkaasti ympäröivästä maailmasta, on lukuisia asioita, joita haluaisin tehdä, mutta joista kieltäydyn, koska en kehtaa näyttäytyä ihmisten ilmoilla. En käy uimahallissa, enkä bilettämässä, en edes kuntosalilla ulkomuotoni takia (aika naurettavaa!). Ei huvita tämän näköisenä. Haluan olla viehättävä muiden ja ennen kaikkea oman mieheni silmissä. Hän ei ole koskaan moittinut ulkomuotoani, mutta haluaisin hänen toki luovan minuun useammin pitkiä silmäyksiä, riisuvan katseellaan jne. Ja eihän se todellakaan ole mitenkään silmiähivelevää, jos ne nätit alusvaatteet hautautuu makkaroiden väliin... Lisäksi tunnen joskus olevani kummajainen hyvännäköisen mieheni rinnalla kun kuljemme kaupungilla. Pohdin, miettivätkö muut, että miksi ihmeessä tuo mies on tuollaisen naisen kanssa, kun saisi paremman näköisen koska vaan...

4. Pieni poikani. Haluan olla äiti vielä monta vuotta ja poikani ansaitsee äidin joka jaksaa peuhata pulkkamäessä ja touhuta muutenkin kaikkea kivaa. Minusta ei meinaa löytyä juuri yhtään kuvaa oman lapseni kanssa. Välttelen kameroita, ne kertovat liian karvaasti totuuden. Surullista. Unelma toisesta lapsestakin on siirretty eteenpäin, koska tajuan ettei mulla ole rahkeita raskauteen juuri nyt, tämän kokoisena. Raskaus on muutenkin raskasta ilman ylimääräisiä kiloja.

5. Tahdon oman persoonallisuuteni takaisin. Olen muuttunut läskien myötä. Vetäydyn, en halua olla keskipisteenä, en edes muiden seurassa. Läskit hautaavat oikean luonteeni, piilottavat minut, tukahduttavat alleen kaiken iloisuuden, energisyyden ja uteliaisuuden kaikkea uutta ja mielenkiintoista kohtaan. Olisi varsin avartava kokemus nähdä maailma taas samoin kuin lapsena, kaikki aistit avoinna seikkailuja päin! Luulen että laihdutettuaan suuren kilomäärän tuntuisi vähän samalta.

Miten te muut motivoidutte?

96,1 kg

Siinä alkulukema. Huh huh... Suunta vain alaspäin.

Kun pituutta on ainoastaan vaivaiset 161 cm, on tuo paino todellakin liikaa. Bmi 37 eli taulukon mukaan vaikea lihavuus :(

Ensimmäisenä tavoitteena on saada paino alle 90 kilon. Turha miettiä lopullista tavoitetta vielä, etenen pala ja kilo kerrallaan osatavoitteesta toiseen. Itse asiassa tämä 90 kilon paremmalle (tai pahemmalle) puolelle painolukemiin siirtyminen on tapahtunu ihan liian nopeasti viimeisimmän vuoden sisällä. Vanhat vaatteet ei yksinkertaisesti enää mahdu päälle ja koko ajan on kamalan tukala olo. En suosittele kenellekään.

Nyt ensimmäisenä laihdutuspäivänä on motivaatio ainakin ollut kohdillaan ja mieli virkeä. Tarkoituksena on tämä ensimmäinen viikko syödä kevennetysti (ilman perusmässyherkkuja), mutta niin etten vielä karsi kaikkia ns. epäterveellisiä ruokia pois eli ihan salaattilinjalle en lähde. Totaalinen ja äkillinen ruokavalion muutos ei mulla toimi (toimiiko kellään?), joten vähennän huonoja vaihtoehtoja pois vähitellen. Sitä paitsi mulle on jo iso muutos olla syömättä päivittäin esim. karkkia.

Merkkaan syömäni kalorit ylös, vaikka tämä on alkuun aina vähän työlästä. Apukeinoja siihenkin löytyy. Toiselle sopii pelkkään ruutuvihon kulmaan kirjatut päivän syömiset, mutta mulle on tärkeää nähdä ne päivän kokonaiskaloritkin. Kun alan johonkin, haluan tehdä sen kunnolla. Kalorilaskurista tilasin käyttöaikaa ja aloitan nyt sitten merkkaamalla syömiseni sinne. Kalorilaskuri on mulla ollut aiemminkin käytössä ja tykkään sen helppokäyttöisyydestä, vaikka se jonkin verran maksaakin.

Päivän syömisiä pitää suunnitella selkeästi enemmän, liikaa hiilareita ym. höttöä. Vähähiilihydraattisesta ruokavaliostakin olen kiinnostunut, mutta ei mulla taida löytyä kanttia siihen, tykkään liikaa leivästä! Tässä vaiheessa pääasia on kuitenkin se, että painon suunta on laskussa, sama se millä metodilla edetään.

Päivän kompastuskivet:

Varsinaisen lounaan väliin jättäminen, kun en ehtinyt työpaikan ruokalaan lounasaikaan. Lounas korvattu sämpylällä.

Kaupassa pullatiskin lasin takaa huhuilleet laskiasipullat. Vältin houkutuksen onneksi.

Kuva kertoo karun totuuden

Mulle on tärkeää nähdä työni tulokset, joten aion ottaa kuvia matkan varrelta nähdäkseni vartalon muutokset ja vertaillakseni sitten joskus mielenkiinnosta ennen ja jälkeen kuvia.

Muutaman aikaisemman laihdutuskokemuksen perusteella muistan, kuinka sitä ei oikein havainnut itsessään mitään muutosta vaikka kiloja olikin lähtenyt useita. Vaatteet tietysti mahtuivat eri tavalla päälle, mutta peilistä tuntui katsovan se sama lihava tyttö. 

Projektin varrella otettavien kuvien avulla tehty urakka hahmottuu itselle toivottavasti vieläkin selkeämmin. Haluan näin myös haastaa itseni, jotta en lyö hommaa kirjaimellisesti läskiksi vaan tsemppaan, jotta tuloksia myös syntyy.

Tässä siis ensimmäiset kuvat, lähtötilanne 24.1.2011. Arvatkaapa paino?

Miten tähän on tultu?

Huomenna koittaa ensimmäinen punnitus. Lukema on todennäköisesti elämäni suurin painolukema, jos raskausaikaa ei lasketa mukaan.

Miten sitten olen päästänyt itseni tähän pisteeseen? Syitä on varmaan monia, mutta päällimmäisenä huonot ruokailutottumukset, itsekurin puute, vähäinen liikunta ja osaltaan varmaan myös lihavuuteen taipuvainen perimä.

Koko ravinto-ajatteluni kaipaisi ohjausta ja uudistusta. Syön syömisen ilosta ja paljolti myös tylsyyteen. Saan herkuista mielihyvää ja saatan lähteä kauppaan vaan ostaakseni suklaata tai jotain muuta tiettyä herkkua, mitä mieleni sillä hetkellä tekeekään. Pieni järjen ääni koittaa jarrutella, mutta jostain syystä en vaan kuuntele sitä.

Mässään useita kertoja päivässä. Huomaan, että kun päivä on täynnä toimintaa ja tekemistä, en ajattele ruokaa juurikaan, mutta jos jotain vapaita hetkiä jää, täytän ne helposti syömisellä. Ihan vääristynyt toimintatapa. Siitä eroon pääseminen on osoittautunut vaikeaksi. Lipsahdan helposti vanhoihin huonoihin tapoihin, enkä jaksa välittää.

Painon noususuhdanne alkoi ollessani parikymppinen. Samoihin aikoihin muutin omilleni ja epäsäännöllinen sekä epäterveellinen ruokavalio astui kuvioihin. Painoa kerääntyi pikkuhiljaa, kunnes olin kauhukseni 80 kiloinen. Päätin laihduttaa terveempään painoon ja Painonvartioiden avulla laihdutinkin 10 kiloa. Laihdutuksen jälkeen jatkoin kuitenkin vanhaa tyyliäni ja kilot tietenkin palasivat korkojen kera. Seuraava suurempi laihdutusprojekti käynnistyi, kun halusin laihduttaa häitäni varten 15 kg. Siinä onnistuin tiukalla ruokavaliolla ja kalorien laskemisella. Tuolloin päätin, etten enää koskaan päästä itseäni lihomaan samoihin mittoihin, mutta kuinkas kävikään...

Raskausaikanakin olin ylipainoinen, mutta varsinaisesti kiloja se ei lisännyt, sillä laitokselta palasin saman painoisena kuin mitä olin raskauden alussa. Imetys vei kiloja jonkin verran, mutta imetyksen loputtua paino nousi nopeasti, sillä tavaksi oli jäänyt tyyli syödä vaikka mitä, koska aikaisemmin imetyksellä sain kulutettua lisäkalorit aika tehokkaasti. Nyt ollaan siis tässä tilanteessa, jossa en haluaisi olla. Hyvin ylipainoinen ja jaksamaton äiti. Haaveissa on toinen lapsi, mutta en halua uutta raskautta ylipainoni takia.

Millainenhan laihdutustyyli tälläiseen tyyppiin sitten oikein purisi? Tärkeintä on varmaan oman pääkopan selvittäminen ja omien kompastuskivien tiedostaminen. Helppoa tämä ei ole, mutta ei kai kukaan niin väittänytkään.

Tästä lähtee...

Neljässadasviideskymmeneskuudes aloitus. Toivottavasti tämä olisi viimeinen.

Aion kutistua. Tarkkaa visiota ei ole vielä millä keinoin tai missä ajassa, mutta pääasia, että olen aloittanut. Ihan oikeasti.

Laihtuminen mielessä, motivaatio pielessä... noin se on ennen mennyt, mutta ei enää! Nyt tuli stoppi, stoppistoppistoppi!!  Stoppi mässytykselle, huonoille valinnoille, heikolle liikunnalle ja löysäilylle. Vaaka näyttää hirmulukemia naiselle, joka on kohta yhtä leveä kuin pitkä ja peilistä katsoo väsynyt, kiloihinsa kyllästynyt, lihava tyyppi, jota en tunne itsekseni.

Tämän blogin tarkoitus on olla yksi apukeino tiellä kohti kevyempää minua. Puran tuntojani, harmistusta, onnistumisia kera kuvien ja mittaustulosten. Laihdutustarina alkaa tästä. Tsemppikavereita saa liittyä joukkoon. Tukea ei ole koskaan liikaa!