Motivaation lähteellä

Kuinka helppoa ja vaivatonta onkaan mättää kaikkea hyvää nassuun, mutta niistä syntyneistä kiloista eroon pääseminen onkin sitten työn ja tuskan takana. Kun järki sanoo toista ja mieliteot toista. Kun pääsisin tasapainoon itseni ja painoni kanssa.

Mietin syitä, mitkä saavat minut jaksamaan tätä urakkaa. Sillä urakkahan tämä on, turha sitä kaunistella. Minua motivoivat seuraavat ajatusleikit:

1. Oma terveys. Vaikka se ei aina ensimmäisenä mieleen tulekaan laihdutusta suunnitellessa, niin tosiasiahan on, että ei tälläinen ylipaino ole hyvästä. Suvussa on verenpainetautia ja diabetesta. Jos voi itse jotenkin vaikuttaa siihen sairastuuko vai ei, niin eikö jokainen valitse mieluummin terveen elämän? Itselläni on verenpaine hieman koholla. En syö lääkkeitä, mutta olisipa hyvä jos verenpainekin saataisiin laihduttamisella parempiin lukemiin.

2. Oma turhamainen itseni. Useinhan laihdutus lähtee ulkoisista syistä. Enpä ole yhtään muita kummempi siinä. Tykkäänhän itsekin mieluummin katsella terveitä ja hyvännäköisiä ihmisiä, kuin lihavia. Näin se vain on! Haluan ostaa kaupasta vaatteita etsimättä sitä viimeistä kokolappua XL, pukeutua nätisti ja näyttää kauniilta. Nojoo, olenhan mä nytkin ihan ok ja nätti kasvoiltani yms. mutta tää juttu lähteekin ehkä enemmän pään sisältä. Kun tunnen itseni tynnyriksi, niin myös näytän entistä enemmän siltä. En osaa kantaa kilojani arvokkaasti ja miksi pitäisikään, kun nää ei vaan kuulu mulle!

3. Ympäröivä maailma. Paino eristää mut hyvin tehokkaasti ympäröivästä maailmasta, on lukuisia asioita, joita haluaisin tehdä, mutta joista kieltäydyn, koska en kehtaa näyttäytyä ihmisten ilmoilla. En käy uimahallissa, enkä bilettämässä, en edes kuntosalilla ulkomuotoni takia (aika naurettavaa!). Ei huvita tämän näköisenä. Haluan olla viehättävä muiden ja ennen kaikkea oman mieheni silmissä. Hän ei ole koskaan moittinut ulkomuotoani, mutta haluaisin hänen toki luovan minuun useammin pitkiä silmäyksiä, riisuvan katseellaan jne. Ja eihän se todellakaan ole mitenkään silmiähivelevää, jos ne nätit alusvaatteet hautautuu makkaroiden väliin... Lisäksi tunnen joskus olevani kummajainen hyvännäköisen mieheni rinnalla kun kuljemme kaupungilla. Pohdin, miettivätkö muut, että miksi ihmeessä tuo mies on tuollaisen naisen kanssa, kun saisi paremman näköisen koska vaan...

4. Pieni poikani. Haluan olla äiti vielä monta vuotta ja poikani ansaitsee äidin joka jaksaa peuhata pulkkamäessä ja touhuta muutenkin kaikkea kivaa. Minusta ei meinaa löytyä juuri yhtään kuvaa oman lapseni kanssa. Välttelen kameroita, ne kertovat liian karvaasti totuuden. Surullista. Unelma toisesta lapsestakin on siirretty eteenpäin, koska tajuan ettei mulla ole rahkeita raskauteen juuri nyt, tämän kokoisena. Raskaus on muutenkin raskasta ilman ylimääräisiä kiloja.

5. Tahdon oman persoonallisuuteni takaisin. Olen muuttunut läskien myötä. Vetäydyn, en halua olla keskipisteenä, en edes muiden seurassa. Läskit hautaavat oikean luonteeni, piilottavat minut, tukahduttavat alleen kaiken iloisuuden, energisyyden ja uteliaisuuden kaikkea uutta ja mielenkiintoista kohtaan. Olisi varsin avartava kokemus nähdä maailma taas samoin kuin lapsena, kaikki aistit avoinna seikkailuja päin! Luulen että laihdutettuaan suuren kilomäärän tuntuisi vähän samalta.

Miten te muut motivoidutte?